”Kirjoitit kaikesta mahdollisesta – palvelusta, ruoasta, sairaalasta ja henkilökunnasta – muttet sanaakaan lapsesta!”, sanottiin Kyzylistä saamassani tuohtuneessa kirjeessä. Synnytettyäni kolme lasta kotikaupungissani Venäjällä ulkomainen synnytyslaitos sai minut ällistyksiin. Naiset synnyttävät kaikkialla, mutta olosuhteet vaihtelevat. Ja uskokaa pois: äidin ja vauvan hyvinvointi riippuu siitä, miten mukavat olot heillä on.
Vaikka mies oli pyytänyt, etten ryhtyisi synnyttämään keskellä yötä, supistukset alkoivat juuri silloin, kun uni on makeimmillaan, eli aamuneljältä. Mies pääsi tilanteen tasalle yllättävän nopeasti ja ehti jopa tarkistaa netistä, että supistusten välin ollessa neljä minuuttia on jo kiire laitokselle. Tosin ensimmäiset puoli kilometriä hän ajoi miltei sokkona tuulilasi huurussa, ennen kuin älysi käynnistää pyyhkimet.
Lähimmän sairaalan synnytysosastolla ei ollut tilaa, ja jouduimme ajamaan kiireen vilkkaa toiselle puolelle Helsinkiä kaupungin sairaalaan. Ilmoittautumisessa tarvitsi vain esittää henkilöpaperit, joista otettiin kopiot, ja neuvolakortti, joten homma hoitui parissa minuutissa.
Kätilö tervehti kädestä, esitteli itsensä Eevaksi ja vei sitten meidät kaikki – miehen, tyttären ja minut – synnytyssaliin sellaisina kuin olimme, päällysvaatteissa ja kengät jalassa. Kätilö auttoi minua vaihtamaan vaatteet, kiinnitti näppärästi vauvan päähän sydämenlyöntejä rekisteröivän anturin ja antoi minulle ilokaasumaskin. Kaasulla ei tunnu olevan suurta merkitystä kivunlievittäjänä, mutta se saa hyvin ajatukset toisaalle: huutamisen sijaan tulee puristettua maskia kasvoja vasten ja keskityttyä hengittämään.
Paikallisten äitien kertoman mukaan Suomessa on tapana käyttää synnytyksessä tehokasta kivunlievitystä. Eräs äiti kertoi päättäneensä synnyttää ilman puudutusta, joten hän valitsi erityisen synnytyslaitoksen, jossa olosuhteet ovat mahdollisimman kodinomaiset ja synnytyksessä saa olla läsnä vaikka koko perhe. Minun tapauksessani ei puuduttamiseen ollut aikaa: lapsi ilmestyi maailmaan vain vartin päästä siitä, kun olimme tulleet sairaalaan.
Sain heti vauvan syliini – tai tarkemmin ottaen paitani sisään. Paidassa on sitä varten iso, miltei polviin saakka ulottuva napitettava kaula-aukko. Kun vauva laitetaan paidan sisään ja napit kiinni, niin siellä hän on kuin makuupussissa äidin lähellä.
Lääkäri muuten tuli paikalle ponnistusvaiheessa ja poistui heti napanuoran sitomisen ja istukan syntymisen jälkeen. Muun ajan synnytystä hoiti yksi kätilö ja hoitajaharjoittelija. Puolen tunnin kuluttua syntymästä vauva vihdoin punnittiin, mitattiin, puettiin ja käärittiin lämmitettyyn peittoon.”Nyt on lapsikatras koossa”, isä huokaisi.
Pian paikalle ilmestyi nuori nainen tarjottimen kanssa ja sanoi, että oli aamiaisen aika. Aamiaistarpeista riitti koko perheelle.
Noin puolentoista tunnin kuluttua meidät siirrettiin synnyttäneiden osastolle. Mies ja vanhempi tytär seurasivat mukana; kukaan ei hätistellyt heitä pois missään vaiheessa. Minut istutettiin pyörätuoliin, vauva annettiin syliini ja niin lähdimme matkaamaan käytäviä pitkin ja hissillä sairaalan kuudenteen kerrokseen.
Huonetoverini oli nimeltään Tanja. Suomessa melko yleiset Tanja ja Katja ovat varsinaisia nimiä eivätkä kutsumamuotoja Tatjanasta ja Jekaterinasta, kuten meillä. Lounasaikaan Tanjalle tuli vieraita: mies kaksivuotiaan tyttären ja äitinsä kanssa.
Ylipäätään kerroksessa juoksenteli paljon pikkuväkeä, sillä monilla synnyttäneistä oli jo ennestään lapsia. Voisi siis kuvitella, että syntyvyyden nostaminen olisi asetettu kansalliseksi hankkeeksi Suomessa eikä Venäjällä. Käytävän päähän oli kerätty leluja ja kirjoja alle kouluikäisten lasten viihdykkeeksi. Heitä varten äitien huoneisiin sai myös järjestettyä lastensänkyjä.
Suomalaiset isät ryhtyvät hoitamaan lapsiaan heti näiden synnyttyä. Äidin pitää päästä synnytyksen jälkeen suihkuun, ja isä istahtaa sillä välin keinutuoliin hoitamaan tulokasta.
Isä voi halutessaan maksaa toisesta vuodepaikasta (kaikki huoneet ovat kahden hengen huoneita) ja siten olla äidin ja vauvan kanssa ympäri vuorokauden. Ja ne isät, jotka eivät lunasta vuodepaikkaa, voivat olla sairaalassa aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Kaikista laitokselle mukaan ottamistani tavaroista tarvitsin vain aamutossuja. Sairaalasta sai kaiken muun vaatteita ja hygieniatarvikkeita myöten. Myös vauvaa varten saa vaatteita ja vaippoja niin paljon kuin tarvitsee.
Steriloidut tuttipullot ja rintapumput odottavat käyttäjiään ruokalassa. Pois lähtiessä vauva saa mukaansa lahjoja sairaalalta – tai pikemminkin kilpailevilta vaipanvalmistajilta: kahdessa erilaisessa laukussa oli vaippoja, vauvanvaatteita, ihonhoitotarvikkeita, lelu ja kirja. Lisäksi jokainen vakinaisesti Suomessa asuva äiti saa jo pari kuukautta ennen synnytystä postitse painavan äitiyspakkauksen, jossa on tulevalle vauvalle vaatteita eri vuodenajoiksi, peite, pyyhe ja muuta sellaista.
Osaston hoitajat vaihtuvat useita kertoja vuorokaudessa. Päivä-, ilta- ja yövuorossa on eri hoitajat. Vuoroon tullut hoitaja kiirehtii aina ensi töikseen tervehtimään suojattejaan ja muistuttamaan, että hänen puoleensa voi kääntyä milloin tahansa.
Hoitajan kutsunappeja on huoneessa joka puolella: oven luona, sängyn vieressä yöpöydällä, wc:ssä ja kylpyhuoneessa. Kutsunappien takia minulle sattui hassu tapaus. Olin suihkussa, kun ovi yhtäkkiä avautui ja päivystävä hoitaja tuli kysymään, onko kaikki hyvin. Kävi ilmi, että olin tullut vetäneeksi katosta riippuvasta narusta, ja sillä on sama tarkoitus kuin hoitajan kuvalla varustetulla napilla.
Henkilökunnan edustajat ovat poikkeuksetta kohteliaita. He eivät tule huoneisiin koputtamatta, ja tullessaan tutkimaan minua tai vauvaa he aina pyysivät anteeksi häiriötä ja tiedustelivat, oliko aika sopiva vai olisiko parempi tulla myöhemmin. Kahden päivän ajan hoitajat pyytelivät anteeksi sitä, että vauvaltani jouduttiin ulkomaalaisen äidin lapsena ottamaan verikoe fenylketonuria-testiä varten.
Sain myös esitteitä, joissa kerrottiin, millainen sairaus se on ja miksi sen varhainen diagnosointi on tärkeää. Tiedoksi voi mainita, että kyseinen sairaus kahden muun ohella kuuluu Tuvassa vastasyntyneiden seulontaohjelmaan. Suomessa paikallisten vanhempien lapsia ei tutkita, koska sairaus on hyvin harvinainen Länsi-Euroopassa.
Erinomainen palvelu synnytyslaitoksella teki vaikutuksen, mutta syvimmin mieleen painui se, miten lempeästi ja huomaavaisesti vastasyntyneitä kohdellaan. Vauva saa olla äidin kanssa elämänsä ensimmäisistä minuuteista lähtien.
Kiellettyä on ainoastaan lapsen jättäminen yksin. Oli äiti sitten ruokalassa tai kävelyllä käytävällä, vauva on hänen mukanaan. Ja yöksi hoitajat neuvovat äitiä laittamaan vaippasilleen jätetyn vauvan yöpaidan sisään, jotta tämä tuntisi äidin rauhoittavan lämmön ja kuulisi tutut sydämenlyönnit.
Viktoria Peemot
Kirjoittaja on tätä nykyä Suomessa asuva Tuvan tasavallasta kotoisin oleva toimittaja.
Päivitetty 4.5.2010
